Kultur

Taas yksi viikko ja viikonloppu takana päin, muttei enää montaa koulupäivää tätäkään viikkoa jäljellä! :D Mennyt viikonloppu tosin piti sisällään paljo kaikenlaista touhua. Viikko Halloweenin ja tiistaisen pyhäpäivän jälkeen vilisti ohi arkisesti, mutta yllättävän nopeasti. Torstaina kävin jälleen syömässä italialaisessa Pepenerossa koulun lähellä. Se tuntuu olevan kaikkien opiskelijoiden ja myös monen muun suosikki. Mutta mitä muutakaan se vois olla, kun hinta – laatu -suhde on niin loistava! Syön ja juon joka kerta alle 15 eurolla, ruoka on herkullista ja joka kerta tuun täyteen. Tällä kertaa ruokailin lähes pelkästään espanjaa puhuvassa seurassa meksikolaisten, kolumbialaisten ja itse espanjalaisten kanssa. Toll!! :D Ja kuten aiemmin kirjoitin, olin jo ehtiny viime kerralla valita annoksen tulevalle lounaalle eli söin mustekalatagliatellen! Siitä hoksasin myös napata kuvan. :] Ravintolan Lasagne tuntuu olevan myös hyvässä maineessa meidän opiskelijoiden keskuudessa. Ja olihan se älyttömän hyvää, mitä Pederiltä viime kerralla maistoin, mutta myös ihan liian iso annos mulle lounaalla syötäväksi. Schade!

Perjantai-illalla suuntasin koulun porukoiden kanssa hieman viihteelle. Mutta koska opiskelijoista on kyse, aloittelupaikat on aina mahdollisimman edullisia ja perjantainakin raahauduin muun porukan perässä aivan järkyttävään räkälään, joka kuitenkin sijaitsi kauniilla koulun alueella. Tarjoilijanainen oli elämäänsä totaalisesti kyllästynyt, kamala ilmestys sotkuisessa tukassa ja likaisessa T-paidassa. Yritin tilata valkoviiniä, joka osoittautui lähes pelkäksi vedeksi ja sen jälkeen Baileysta, joka ei todellakaan ollut Baileys-pullosta. Joten, kun toiset ottivat ja lähtivät keskustaan yökerhoon, mä suuntasin kohti kotia. :D Täälä nimittäin on perjantaibaaritteluissa aina se ongelma, että viimeinen S-Bahn kulkee niin aikaisin. Viikonloppuisin la. – su. se ajaa aina yhden lisävuoron yömällä, mutta perjantaisin täytyy hoitaa itsensä asemalle viimeistään yhden aikoihin, koska sen jälkeen seuraava juna kulkee viideltä. Enkä mä ole niin kova partygirl kuitenkaan. :p

Mutta olin erittäin tyytyväinen päätökseeni suunnata kotiin, sillä ensin asemalla törmäsin kaveriin, joka työskentelee opiskelijavaihtoprojekteihin keskittyvässä organisaatiossa ja hän tuntui työnsä puolesta olevan erittäin kiinnostunut musta ja mun olemisestani täälä. Ja kun lopulta päädyttiin ottamaan myös sama juna eli hän asuu tällä samalla alueella mun kanssa, tapasin S-Bahnissa myös nuoren pariskunnan täältä Baldhamista ja nyt oon todella päässy verkostoitumaan kansainvälisen lisäksi myös saksalaiselle puolelle, mikä on aivan mahtavaa!

Nina ja Fabi (kyseinen pariskunta) nimittäin kutsui mut sitten lauantaina heidän ja heidän ystäviensä kanssa baanalle ja tottahan mä menin, vaikka väsy vähä painoiki. Ja täytyy sanoa, että mulla oli ehkä hauskin ilta vielä koskaan täälä Saksan maalla! Fabi tekee keikkaluontoisesti kuvaushommia Münchenin eri baareissa ja saa siitä aina pienen korvauksen. Hän napsii kuvia bilettäjistä, seurueista ja pariskunnista ja julkaisee ne sitten netissä. Siistiä hommaa sinällään, vapaa sisäänpääsy ja muita pieniä luontoisetuja. ;] Ja koska molemmat asuu vielä lisäksi tässä saman kadun varrella mun kanssa niin sovittiin, että ehdottomasti tehään juttuja tästä lähtien yhessä. Super!! :] 

Nina & minä

Lauantaina päivällä mun ohjelmana oli kuitenkin toisenlainen kulttuuri. Kävin nimittäin katsastamassa Nymphenburgin linnan täälä Münchenissä. Alun perin mun piti suunnata sinne parin meksikolaisen kanssa koulusta, mutta koska lauantaina oli myös jalkapallopeli Allianz-Arenalla, vannoutuneelle kansalle urheilu oli tällä kertaa tärkeämpää. Joten olin reipas tyttö ja menin yksin, mikä oli loppujen lopuksi tosi rentouttavaa. Linna itsessään ei ollut kummoinen, loppujen lopuksi aika pieni ja mitäänsanomaton, eikä sen ympärille rakentunut kovinkaan kiehtovaa tarinaa. Maximilian II vanhemmat rakennuttivat linnan hänen syntymisensä kunniaksi vuonna 1675. Maximilan II itse laajensi rakennusta mittavasti ja hänen poikansa Kaarle VIII:n aikana myös puutarhaa kunnostettiin. Linna toimi pitkään Baijerin hallitsijoiden kesähuvilana ja mm. kuningas Ludvig II syntyi sielä 1845. Mutta puutarha oli luonnollisesti iso ja kaunis ja sielä mä käveleskelinkin pitkät pätkät istahtaen välillä lukemaan kirjaa. Näin myös ihka oikeita Bambeja (=kauriita) juoksemassa metsässä – niin lähellä ihmistä ja niin keskellä kaupunkia! Se oli aika hämmentävää ja myös se, miten monen ihmisen juoksulenkki kulki linnan puutarhan läpi. Hikisiä saksalaisia säntäili sielä täälä, mutta en mäkään moista upeaa lenkkimiljöötä pahakseni pistäis. Mulle tuli lisäksi mieleen Amélie-elokuva, kun käveleskelin puutarhassa edestakasin. Améliessa nimittäin keskitytään niin paljo elämän pienistä iloista nauttimiseen ja mä todella nautiskelin niinkin yksinkertaisesta asiasta, kun sain potkia lehtikasoja saappailla ja ne kahisi mukavasti. Aurinko paistoi ja oli ihanan syksyistä!

En kuitenkaan jääny linna-alueelle kahville, vaan suuntasin ratikalla takaisin keskustaan ja itse asiassa kävin kahvittelemassa samaisessa suloisessa kahvilassa, jossa me äitin kanssa syötiin viime perjantaina bruschettat. Nautiskelin Milchkaffeen ja palan aika hyväskää suklaakakkua. Vaikkei se kyllä paininut läheskään samassa sarjassa Valkoisen Puun suklaakakun kanssa. :/

Sunnuntaiaamu luonnollisestikin vähä venähti edellisen illan myöhäisen kotiutumisen takia. Pidin kuitenkin kiinni alkuperäisestä suunnitelmastani käydä kiertämässä Pinakothek der Moderne. Ajatuksena oli myöskin testata museoalueella oleva all-you-can-eat -sushipaikka, mutta myöhästyin lopulta heidän lounasajastaan, eikä all-you-can-eat -tarjous ollut enää voimassa. Joku toinen kerta sitten – onhan tätä aikaa vielä hyvin jäljellä! :]

Pinakothek der Moderne oli jo itse rakennuksena ja miljöönä aika vaikuttava. Se oli myös tosi laaja – konkreettisesti ja taiteellisesti. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että näyttely piti sisällään myös valokuvapuolen taiteilijoiden töitä sekä todella ihan nykypäivämme vaikuttajien töitä. Tapasin Van Goghin, mikä luonnollisesti oli mulle koko kierroksen kohokohta, mutta mukaan mahtui myös monia muiden upeiden töiden ihastuksen huokaisuja. Lisäksi toki myös huokaisuja tyyliin ”voiko tätäkin nyt sitten kutsua taiteeksi?” mm. huone täynnä pelkkiä seinille ripustettuja puulaatikoita tai kasvipiirustuksia, joita paremman kukan jopa Vertti osaa piirtää! :D Näyttelyn muotoilupuoli oli kuitenkin erittäin kiinnosta ja piti sisällän automuotoilua, elektroniikkamuotoilua sekä luonnollisestikin huonekalumuotoilua. Ja löytyihän sieltä myös kunnioitettu Alvar Aalto itse! :]

(erittäin valitettavasti tyyppi vasemmassa laidassa kerkesi mun kuvaani..)

loistavaa piirrustustaitoa

pala sitä kuuluisaa suomalaista muotoilua keskellä Müncheniä

Alpon savanni pitemmälle vietynä ja vähä modernimmassa muodossa

aikuisenkoon mobile

Koska missasin museoalueen japanilaisen paikan lounasajan suuntasin metrolla vanhaan tuttuun koulun lähellä sijaitsevaan Fujikaiteen ja napostelin sielä all-you-can-eat -hihanlta. :] 

Kotiin päästyäni ilta vierähti lueskellen, Mellyn kanssa Wii:tä pelaillen ja oleillen. Ja luonnollisestikin aikaisin nukkumaan, kuten kaikki kunnolliset opiskelijat menevät. :p Lisäksi haluan tuoda esiin, jos ette jo lukiessanne laittaneet merkille, että oon saanu aika tiukkaa palautetta mun kappalejaottelustani. :D Ihastuttava ja aina niin rehellinen tulevaisuuden äidinkielenopettaja-ystäväni huomautti, ettei jaksa enää tihrustaa mun tekstiäni ja lopettaa koko blogin lukemisen, jos en tee parannusta. Joten olen yrittänyt nyt parhaani ja tämä on varmasti ilouutinen myös teille kaikille, jotka olette ajatelleet samaa, mutta ette vain ole viitsineet huomauttaa. Kiitos siis Ainolle. <3 :p

On virhe ajatella, että on jo myöhäistä muuttaa vanhoja huonoksi osoittautuneita tapoja ja tottumuksia.  Jos napsautat huoneeseen valon päälle, ei ole väliä sillä kuinka kauan huoneessa on ollut pimeää.
Valo valaisee joka tapauksessa.

- Vernon Howard