Voitte varmasti arvata, että vapaina aamuina nukun luonnollisestikin reippaasti 10 – 11 pintaan, jos vain unta riittää. Toki aamun voisi paremminkin pyhittää ja silloin tällöin revin itseni aiemmin ylös ja suuntaan kaupungille aiemmin, mutta loppujen lopuksi hyvin harvoin. :D Kyllä, aamulla ehtisi loistavasti myös lenkille, mutta tähän mennessä se on jäänyt joka kerta pelkälle ajatuksen tasolle. :p Urheilen täälä siis yleensä tiistaisin ja torstaisin ja tietysti viikonloppuisin: pyörähdän juoksemassa ja teen sen jälkeen hieman lihaskuntoa. Kuntosalikortti on hankinnassa (= yhteystiedot ja aukioloajat ovat tiedossa, enää tarvittaisiin ele sinne suuntaamiseen), mutta lentopallojoukkue juttu junnaa paikallaan. Huoh.. Mutta kyllä tämä urheilu näin tällä tavalla yksikseenkin luonnistuu. :]
Koulumatkaan tästä kotoa asemalle mulla ei mene pyörällä kuin maksimissaan viitisen minuuttia - riippuen aina polkemisinnosta. Täältä Baldhamista keskustaan junamatka kestää noin 35 minuuttia. Keskustassa Marienplatzilla vaihdan U-Bahniin, jolla koulun asemalle menee noin 10 minuuttia. Yhteensä mun koulumatkani siis kestää noin 45 – 50 minuuttia, kun kävelen vielä asemalta koululle – ja ruuhkaisimpina aikoina toki hieman enemmänkin. Tämä koulumatkan pituus seikka oli mulle ehkä suurin shokki ja oikeastaan aina, kun koulun jälkeen lopulta pääsee kotiin, ei huvita enää nostaa persettä ja lähteä yhtään mihinkään. :D Junamatka on kuitenkin antoisaa aika lukea – tai tehdä läksyt, jos jostain syystä ei ole yhtään, yhtään, yhtään edellisiltana huvittanut puurtaa niiden kimpussa.
Vetelen yleensä aamulla nopeasti Activian. Välillä tekisi mieli kunnon paahtoleipää, sillä syön aina kaikki leivät paahdettuina, mutta en ole vielä mistään täältä talosta löytänyt leivänpaahdinta. Enkä kyllä kehtaa kysyä! :D Myös mikroaaltouuni puuttuu – kaikki ruoka lämmitetään aina pannulla. Eikä hellan päällä ole liesituuletinta. Että sellaista. :p
Koulun metroasemalla olevasta pienestä kahviosta nimeltään Panem ostan lähes joka päivä paninin tai sämpylän välipalaksi kouluun. Panemin valikoimiin kuuluu erityisesti niin kutsutut terveelliset tuotteet sisältäen siis erilaisia täysjyvä-, siemen- ja ruisleipiä, salaatteja ja erikoisjuomia. Usein nappaan myös samassa tilassa toimivasta cocktailbaarista jonkin mukavan smoothien aamun piristykseksi.
Koulumatkaan tästä kotoa asemalle mulla ei mene pyörällä kuin maksimissaan viitisen minuuttia - riippuen aina polkemisinnosta. Täältä Baldhamista keskustaan junamatka kestää noin 35 minuuttia. Keskustassa Marienplatzilla vaihdan U-Bahniin, jolla koulun asemalle menee noin 10 minuuttia. Yhteensä mun koulumatkani siis kestää noin 45 – 50 minuuttia, kun kävelen vielä asemalta koululle – ja ruuhkaisimpina aikoina toki hieman enemmänkin. Tämä koulumatkan pituus seikka oli mulle ehkä suurin shokki ja oikeastaan aina, kun koulun jälkeen lopulta pääsee kotiin, ei huvita enää nostaa persettä ja lähteä yhtään mihinkään. :D Junamatka on kuitenkin antoisaa aika lukea – tai tehdä läksyt, jos jostain syystä ei ole yhtään, yhtään, yhtään edellisiltana huvittanut puurtaa niiden kimpussa.
Vetelen yleensä aamulla nopeasti Activian. Välillä tekisi mieli kunnon paahtoleipää, sillä syön aina kaikki leivät paahdettuina, mutta en ole vielä mistään täältä talosta löytänyt leivänpaahdinta. Enkä kyllä kehtaa kysyä! :D Myös mikroaaltouuni puuttuu – kaikki ruoka lämmitetään aina pannulla. Eikä hellan päällä ole liesituuletinta. Että sellaista. :p
Koulun metroasemalla olevasta pienestä kahviosta nimeltään Panem ostan lähes joka päivä paninin tai sämpylän välipalaksi kouluun. Panemin valikoimiin kuuluu erityisesti niin kutsutut terveelliset tuotteet sisältäen siis erilaisia täysjyvä-, siemen- ja ruisleipiä, salaatteja ja erikoisjuomia. Usein nappaan myös samassa tilassa toimivasta cocktailbaarista jonkin mukavan smoothien aamun piristykseksi.
Kävely asemalta koululle kestää muutaman minuutin. Matkan varrella on muun muassa mun vakkarikahvilakseni muodostunut Vanilla Lounge, johon silloin tällöin piipahdan mm. hyppytuntien aikana kahville. Ihan koulun nurkalla on leipomo Wimmer (= voisia, lihottavia leipomuksia) ja siitä vain hieman kauempana opiskelijoiden paratiisi PennyMarkt. Koulu sijaitsee sisäpihalla ja sen tilat ovat kahdessa kerroksessa. Rakennuksen toisessa kerroksessa toimii myös yksityinen saksalainen kielikoulu, joten EF on levittäytynyt ensimmäiseen ja kolmanteen kerrokseen. Päivän aikana siis tulee ravattua portaita aika useaan otteeseen. :p
Yleensä niin päivinä, kun koulu päättyy puoli kahden korvilla, käymme vaihtelevilla porukoilla syömässä lähistöllä. Koulun alueella sijaitseva Pepenero on opiskelijoiden ehdoton suosikki, hieman kauempana oleva L’Osteria on toinen vahva italialainen ravintola eikä sushipaikkakaan koulun metroaseman kupeessa ole koskaan poissuljettu. Niin päivinä taas, kun koulu loppuu kuuden tietämillä, suurin osa meistä suuntaan suorinta tietä kotiin – minä mukaan lukien. Noina iltoina ei paljon jää aikaa läksyille saatikka muulle tekemiselle. Yleensä sitten vain datailen, luen ja rupean nukkumaan. Viikonloput ovat sitä varten, että ne voi pyhittää kulttuurille ja täyttää kaikenlaisella tekemisellä. :D
Täälä on tapana syödä iltaruoka kohtalaisen myöhään siihen verrattuna, mihin Suomessa on totuttu. Joinain iltoina saatamme syödä vasta kahdeksan pintaan. Host-äiti on matematiikan opettaja yliopistossa ja kotona hän järjestää tukiopetusta kaiken ikäisille ja tasoisille opiskelijoille, jotka ovat suurimmaksi osaksi hänen ystäviensä lapsia. Ahkera opiskelu tuntuu täälä olevan totaalisen korkealle arvostettua, paljon enemmän mitä Suomessa. Mutta tämä onkin yksinkertaisesti Saksa. :p
Minä joka yleensä oon tosi tarkka tyynystäni ja kuljetan ympäri maailmaa omaan tyynyäni, oon tosi tyytyväinen täälä olevaan tyynyyn. Luonnollisesti toin omankin tyynyn kotoa, mutta viime kerralla, kun lensin käymässä Suomeen, toin sen takaisin! :D Täälä oleva tyyny on superhyvä! Ehkä kiikutan sen mukanani kotiin, kun täältä lähden. :p
Siinä yksinkertaisuudessaan ja lyhykäisyydessään mun normaali päiväni täälä. Viikonlopun puuhailuista te oottekin jo paljo saaneet lukea ja ne tosiaan aina täytyy tutkimusmatkoista ja kaikenlaisesta pienestä ja suuremmasta hommasta. Viimeaikoina myös biletyksestä. Muistan, kun syyskuussa lensin tänne, mun vieressäni koneessa istui miesporukka, menossa Oktobereille. (kuten kaikki paitsi minä koko koneessa silloin) Eräs heistä oli suorittanut yliopistonsa täälä Saksassa ja hän sanoi mulle, että ennen kuin opit kielen kunnolla, opit ensin juhlimaan ja juomaan kaljaa. Ja niin tässä kai näyttää käyvän. :D Mutta mut tuntien kohtuuden rajoissa tietysti. :p Tulevina postailukertoina voisin ottaa asiakseni myös hieman ruotia Suomen ja Saksan erilaisuuksia ja tämän maan outouksia, jotta pääsette mun seuranani nauramaan tämän upean maan hassulle kansalle. Vaikka he kyllä tuntuvat nauravan meille suomalaisille sitäkin enemmän – sauna sitä ja sauna tätä. :p Mutta mä ainakin yritän päästä tasoihin meidän suomalaisten outouksien listan kanssa. Bis später siis!
Täälä on tapana syödä iltaruoka kohtalaisen myöhään siihen verrattuna, mihin Suomessa on totuttu. Joinain iltoina saatamme syödä vasta kahdeksan pintaan. Host-äiti on matematiikan opettaja yliopistossa ja kotona hän järjestää tukiopetusta kaiken ikäisille ja tasoisille opiskelijoille, jotka ovat suurimmaksi osaksi hänen ystäviensä lapsia. Ahkera opiskelu tuntuu täälä olevan totaalisen korkealle arvostettua, paljon enemmän mitä Suomessa. Mutta tämä onkin yksinkertaisesti Saksa. :p
Minä joka yleensä oon tosi tarkka tyynystäni ja kuljetan ympäri maailmaa omaan tyynyäni, oon tosi tyytyväinen täälä olevaan tyynyyn. Luonnollisesti toin omankin tyynyn kotoa, mutta viime kerralla, kun lensin käymässä Suomeen, toin sen takaisin! :D Täälä oleva tyyny on superhyvä! Ehkä kiikutan sen mukanani kotiin, kun täältä lähden. :p
Siinä yksinkertaisuudessaan ja lyhykäisyydessään mun normaali päiväni täälä. Viikonlopun puuhailuista te oottekin jo paljo saaneet lukea ja ne tosiaan aina täytyy tutkimusmatkoista ja kaikenlaisesta pienestä ja suuremmasta hommasta. Viimeaikoina myös biletyksestä. Muistan, kun syyskuussa lensin tänne, mun vieressäni koneessa istui miesporukka, menossa Oktobereille. (kuten kaikki paitsi minä koko koneessa silloin) Eräs heistä oli suorittanut yliopistonsa täälä Saksassa ja hän sanoi mulle, että ennen kuin opit kielen kunnolla, opit ensin juhlimaan ja juomaan kaljaa. Ja niin tässä kai näyttää käyvän. :D Mutta mut tuntien kohtuuden rajoissa tietysti. :p Tulevina postailukertoina voisin ottaa asiakseni myös hieman ruotia Suomen ja Saksan erilaisuuksia ja tämän maan outouksia, jotta pääsette mun seuranani nauramaan tämän upean maan hassulle kansalle. Vaikka he kyllä tuntuvat nauravan meille suomalaisille sitäkin enemmän – sauna sitä ja sauna tätä. :p Mutta mä ainakin yritän päästä tasoihin meidän suomalaisten outouksien listan kanssa. Bis später siis!
Olla ilman jotain, mitä haluaa, on olennainen osa onnea.
