Eilen maanantaina heti aamusta saattelin äitin lentokentälle. Oon asunu täälä kuukauden ja pian 10 päivää, enkä ole vielä kertaakaan osunu lipputarkastukseen – paitsi tietysti eilen, kun en jaksanu ostaa turhaa lisää ringejä mun S-Bahn lippuuni yhden ainoan edestakaisen matkan takia eikä me vaivauduttu ostamaan äitillekään lippua lentokentälle menevään junaan. Tuli ainakin kaikki jänistelyt maksuun 40 sakoilla, jotka olisi kuitenkin pitänyt olla huimat 80 euroa, koska meillä ei kummallakaan ollu käypää lippua, mutta onneksi täti tuli ”tyhmiä” turisteja vähä vastaan. :p Tästä huolimatta en paluumatkaksikaan ostanut ylimääräisiä ringejä, ihan siksi, että olin maksanut niistä mielestäni jo tarpeeksi. :D Taktikointi kannatti, koska samaa junaa ei luonnollisestikaan tarkastettu uudelleen eikä varsinkaan siksi, että kentältä lähtiessään se on aina niin kovin täynnä. Hienoinen alakuloisuus yritti vallata mun mieleni, kun istuin junassa, koska viikonloppu äitin kans oli ollu tosi mukava ja totta kai oli tuntunut hirmu lohdulliselta, että äiti oli ollu niin lähellä. Jään kuitenkin odotteleen seuraavaa välietappia mun ”selviämisessäni” täälä eli uutta kotona käväisemistä alkaneen marraskuun aikana. Eilen mulla ei kuitenkaan ollu aikaa vaipua surun syövereihin, koska mulla oli raaka missio – mun piti aivan pakosti löytää uudet saappaat, koska mustat, joita oon täälä käyttäny sanoivat sopimuksensa ihan totaalisesi irti menneenä vkl. Ne on ihan kirjaimellisesti kävelty puhki. Täytyy myöntää, että vituttaa ettei kuitenkin 55 euron kengät kestäny 1,5 kuukautta kauempaa. Suutarille on töitä, toivottavasti ne kyetään vielä pelastamaan. Mutta tarvittin siis todella uudet saappaat ja etin niitä loppujen lopuksi ihan koko päivän! Käylähdin hetken istumassa koulun penkillä ja jatkoin jälleen illalla metsästystä. Mulla tuntui olevan liian tiukat kriteerit ja vaikka näin ja ihailin monen naisen jalas just semmosia kenkiä kuin halusin, ei niitä tuntunu kaupan hyllyiltä löytyvän. Lopulta tunsin jonkin tasoista vetoa aika upeisiin Geoxin kenkiin. Luovutin hieman kriteereissäni ja annoin itteni ihastua, mutta tietystikään niistä ei löytyny siiä puolen koon tarkkaa kokoa! Koska 38 oli liian pieni ja 39 vähä liian suuri, meinasin luovuttaa. Sisuunnuin kuitenkin ja ajattelin, että voihan niihin aina taiteilla pohjallisin ja otin ja ostin koon 39. Pakon edessä tehty ostos? Sanoisin, että kyllä, mutta tänään niillä kaupungilla kävellessäni olin silti tosi tyytyväinen. :]
Tänään koko Saksassa oli pyhäpäivä. Täälä nimittäin vietetään ihan oikeasti Halloweenia ja eilen, kun pyöräilin illalla jälkeen seitsemän kotiin, kaduilla kulki lapsia vanhempineen ovelta ovelle pukeutuneina – ihan kuin Amerikassakin!
 |
| Melly Halloween vetimissä |
Mulla oli suunnitelmana, että olisin tänään käyny kiertämässä Modernin Pinakothekin, sillä vaikka kaikki kaupat on kiinni, museot ja kahvilat sekä ravintolat tietysti on avoinna. Mun aamu kuitenkin vähä venähti ja pääsin lähteen täältä Baldhamista vasta yhden maissa iltapäivästä. Silti olin jo kahdelta museoalueella ja menin jopa sisälle kyseiseen museoon, mutta ei mulla ollut yhtää huvitusta lähteä kiertään ja katteleen, niin talsin takasin pihalle. :D Sitä paitsi täälä oli tänään tosi nätti päivä niin päätin käveleskellä taas ympäriinsä aluilla, joita en vielä ollut nähny. Istahdin hetkeksi nauttimaan auringosta Köningsplatzille, kiersin pienen Alter Botanischer Gartenin ja pistäydyin kahville aivan ihanaan elegantiin kahvilaan lähellä Odeonsplatzia. Sielä keskustelin pitkät pätkät viereisessä pöydässä istuvan vanhemman saksalaisen herrasmiehen kanssa – englanniksi kylläkin. Kaikki alko siitä, kun kysyin tarjoillaanko kahvilassa pöytiin ja lopulta, kun me molemmat saimme mitä olimme tilanneet, tarjoilija olikin sekoittanut tilaukset ja minä olin jo hyvässä alussa hänen kahvinsa kanssa, kun hän saikin mun tilaamani Latten. Siitä huolimatta, hän pyysi saada vaihtaa kahvit päikseen, koska ei voinut sietää ns. pitkään maitoon tehtyä Lattea. Ja niin vain hän nautiskeli kahvin, jota olin jo ehtinyt tovin ryypiskellä. :D Ihmiset ovat täälä oikeesti todella ystävällisiä ja kiinnostuneita mun taustastani. Hänkin sitten ryhtyi kyselemään jos jonkin näköistä Suomesta ja mun elämäntilanteestani ja tosiaan siinä vierähti reipas puoli tuntia rupatellen. Jälkeenpäin harmittelin vain sitä, että musta tuntuu täälä kiinnostuvan aina vain vanhat kurpat miehet, eikä nuoret arjalaiset urokset ollenkaa, koska tämä ei ollut ensimmäinen vanhempi saksalaishenkilö, jonka kanssa oon kuulumisia vaihtanu. :DD Joten no hätä kotiväki, ei täälä kukaan pääse mun sydäntäni varastamaan niin etten kotiin enää tulisi! :D
 |
| Köningsplatz |
 |
| Neptunbrunnen |
 |
| Cafe Luitpold |
 |
| tämä tiski ei tosin kuulunu mun iltapäiväkahvitteluuni (tietystä syystä.. :p ) |
Koska päivä oli niin kaunis ja aurinko paisto, oli monet lähteny pihalle puistoihin ja kahviloihin – etenkin, kun tänään tosiaan oli yleinen vapaapäivä. Vanhan Pinakothekin ohi kun kävelin, näin nuoren kaverin, joka oli virittäny kuormatessa käytettävän kiristysliinan puiston puiden väliin ja harjoitteli nuoralla kävelyä! Se oli aika vekkulin näköistä. :]
Illan vietin kiltisti kotona ja koitin jälleen vähä opiskella ja päntätä sanoja. Viikonloppu vierähti kuitenkin niin kovin suomalaisissa merkeissä, kun äiti oli täälä. Lupasin itelleni myös, että kierrän Modernin Pinakothekin sitten tulevana viikonloppuna, koska mulla ei ainakaan vielä ole lauantaille tai sunnuntaille sen suurempia suunnitelmia. Ja käyn kokeilemassa museoalueen lähistöltä bongaamani all you can eat –sushipaikan. ;] Sounds like a plan!
Vahvuus on oman heikkouden myöntämistä ja vajavuutensa sietämistä.
- Tommy Hellsten
