ein Woche nach einer Woche

Välillä tämä koko blogi tuntuu niin pain-in-the-ass -touhulta. :DD Viikolla ei muka millään löydy aikaa kirjottaa, joten sitten, kun viimein istuu alas ja ottaa aikansa niin on niin tosi paljo kerrottavaa. Pienille mukaville havainnoille ei löydy tilaa, koska informoitavana on niin paljo suurempialaisia tapahtumia. Mutta se on sanottava, että viikot tuntuu nyt oikeesti vain vilahtavan ohi, kun on viimein saanu ittensä kunnolla täälä elämisen alkuun. Mennyt viikkokin oli ihan vasta alussa, mutta nyt jo ollaan sunnuntaissa. Opiskellen, syöden ja juoden ne täälä kuluu. :D Äitikin kovasti ihmetteli silloin kun täälä käväisi, että miten ihmeessä mä oon päässy laihtumaan, kun ruokatarjonta on ympärillä niin valtavan herkullista. Samaa kysyn ite iteltäni joka päivä! Italialaiset ravintolat on aiva älyttömän tasokkaita, all-you-can-eat -sushipaikkoja löytyy joka kulmalta ja kun perinteinen baijerilainenkaan ei ole oikein muuta kuin tuhtia hiilihydraattia eri muodoissa. :D Lisäksi mun perheeni on kova herkuttelemaan ja nautiskelemaan ruuasta. Vähä niin kuin kotonaki. ;] Mahdoton tehtävä tuntuu siis olleen sittenkin mahdollinen, koska tähän mennessä tänne Saksaan maaperälle on tippunut 4 kiloa. Hurraa!! :p

Mutta mahdoton tehtävä jatkuu koko ajan, sillä tämänkin viikon maanantain aloitti jälleen lähellä koulua erään italialaisen ravintelin katsastaminen. En ollut kyseisessä paikassa vielä aiemmin käynyt, joten tilasin jo vakkariksi muodostuneen Spaghetti alla Scampin - ja olihan se maukasta! Hintaluokka oli kuitenkin vähä korkeampi, kuin muissa lähistön italialaisissa, mutta ei se sinällään merkitse mitään, koska syöminen on silti kaikkialla halvempaa kuin Suomessa. Paitsi, että perjantaina törmättiin kyllä kouluporukalla baariin, joka sai mut hinnastollaan tuntemaan oloni tosi kotoisaksi. :D Ehkä sillä faktalla, että Sausalitos sijaitsi ihan Marienplatzin tuntumassa oli jotain tekemistä sen seikan kanssa, että iso Campari Orangesaft maksoi 15 euroa! Vaikka olihan se aiva hervotoon eikä sellaista Suomesta edes saa. :D

Campari Orangesaft & Mojito

Tiistaiksi mulla oli varattuna kampaaja, jota ennen kuitenkin käväisin taas tutussa ja turvallisessa Pepenerossa kera ihanaisen italialaisen Valentinan ja Jamesin. Molemmat mun seuralaiset söi sen kuulun Lasagnen, joka on yhä liian iso annos mulle tilattavaksi. Mä siis tyydyin herkuttelemaan Spaghetti Carbonaralla, joka oli kyllä hyvää, mutta jonka jälkeen jäin omaksi ihmeekseni hieman kaipaamaan makeahkoa tomaattisuutta. Ens kerralla täytyy siis valita jälleen jotain ”punaista”. :p

Erittäin, erittäin kuuman kaakaon jälkeen suuntasin hiussalonkiin, jonka olin bongannut koulun lähistöltä. Heillä oli Schwarzkopfin tuotteet ja värit eli kartoista löytyi tismalleen oikea sävy, jota kotona Kjoella My Stylessäkin on käytetty. Väristä siis tuli hyvä, mutta pituudesta napsaistiin ehkä vähä liikaa pois, kun olin juuri päässy vannomasta, että kasvatan jälleen pitempää tukkaa. Helahoito maksoi 65 euroa, jota pidän kyllä aika kovana hintana, koska muotoilu tuli todennäköisesti varata vielä erikseen! Sillä kampaaja tiedusteli multa, kun istuin vielä tukka märkänä tuolissa, että mitä mä yleensä käytän hiusteni laittoon – kaikkea kuulemma löytyi ja kaikkea sain käyttää. Ja kun kattelin ympärilleni, muutkin naiset kuivasivat, suoristivat ja laittoivat itse hiuksensa ennen kuin maksoivat ja lähtivät. :D Mä tyydyin vain vähä föönäämään ja iskin sitte pipon päähän, koska tuntui niin koomiselta heilua ja huitoa itse oman tukkansa kimpussa keskellä kampaajaa. Mutta tulipa sekin osaltaan koettua! :D

Keskiviikkoillan pyhitin omille ja Mellyn opiskeluille. Vastavuoroisesti Melly selvensi mulle saksan kielioppia ja minä puolestaan kuulustelin Mellyltä enkun sanoja. Sanoisinko, että kerrassaan loistava tiimi. ;] Torstai-iltana suuntasin Valentinan ja Pederin kanssa elokuviin Cinemaan, joka on toinen Münchenin englanninkielisistä teattereista. Mun ja Valentinan mielestä A Dangerous Method oli loisto leffa – ehkä koska me ollaan molemmat kiinnostuneita psykologiasta ym., mutta Peder taas ei niin kovin otettu ollut: me nimittäin yllätettiin hänet lopulta nukkumasta. :D Toki leffaa oli sinällään vähä hankala seurata, koska se ei sisältänyt ollenkaan tekstitystä, ei saksaksi eikä englanniksi ja jotkut lääketieteelliset termit menivät täysin yli ymmärryksen. Mutta kokemus sinällään ja bongasin jo monta muutakin uutuutta, jotka haluan ehdottomasti käydä tsekkaamassa.      

Perjantaina meillä oli poikkeuksellisesti aamutunnit, joiden jälkeen illalla suuntasin tosiaan koulun porukoiden kanssa viihteelle. Koko kaupunki tuntui olevan liikkeellä ja paikat oli ihan täynnä! Yritimme jonottaa parillekin clubille aloittelupaikasta Sausalitoksesta lähdettyämme, mutta kaikkialla oli täyttä. Kellon lähestyessä puolta kahta mä ilmotin, että lopetan jonottelun ja suuntasin kotiin viimeisellä illan S-Bahnilla. Hyvä päätös sinällään, koska olin suunnitellut seuraavalle päivälle shoppailua joten olin skarpissa kunnossa suunnatessani Pasing Arcadeen. Peder, joka asuu Pasingissa, lähti mun seurakseni eikä ollut ihan niin loistokunnossa kuin minä. ;D Yritin metsästää takkia, koska aamut ja illat rupee olemaan täälä kanssa pikku hiljaa aika kylmiä. En kuitenkaan löytäny mieluisaa, koska tuntuu, että aina silloin, kun tietää juuri mitä etsii, ei ikinä sitä löydä. Näin nimittäin runsas viikko sitte eräällä tytöllä juna-asemalla oikein suloisen villakangastakin, mutta olin hölmö enkä käynyt kysymässä mistä hän oli sen ostanut. Nyt vaeltelen traagisen toivottomana ja etsin samanlaista. Mutta on mulla sitten kotona vaihtoehtoja, joten koitan selviytyä vielä päälle viikon tuolla ohuemmalla mallilla ja ottaa sitten kotoa lämpimämmän mukaan.

Kaikkea muuta kyllä luonnollisesti löytyi ja ostin parikin aivan ihanaa villamekkoa Espritiltä. ;] Ja koska mulla oli seuranani poika, lounas syötiin tietystikin kevyesti Burger Kingissä, jossa oli aika vekkulit penkit! :D

Kotiin päästyäni pyhitin illan itelleni: kattelin leffaa, söin, lueskelin, söin, datailin ja söin. Ihanaa! :D Jatkoin itse asiassa samalla tiellä myös tänään sunnuntaina. Meinasin kyllä lähteä keskustaan pörräämään ja ehkä Englischer Garteniin lukemaan, mutta nukuin tosi myöhään, eikä mua sitte huvittanutkaa. Host-äiti laittoi tänään oikein perinteistä baijerilaista ruokaa – possun paistia ja Knödeleitä, jotka siis on eräänlaisia perunapalloja. Ne ovat aivan kuvottavan näköisiä, mutta älyttömän hyviä. Nam! Mahdoton tehtävä jatkuu menemällä kohta jälleen lenkille. Seuraavassa postauksessani voisin kuvailla hieman yksityiskohtaisemmin mun normaalin koulupäiväni kulkua ja koittaa napsia siihen liittyviä kuvia. Bis denn siis!

Vallitseva käsitys siitä, miten elämä kuuluisi elää, merkitsee usein enemmän kuin oma Elämäntie.

- Paulo Coelho