Päätöksiä, päätöksiä

Teen nyt tänne blogiin teille kaikille niin aktiivisille kuin satunnaisillekin lukijoille virallisen ilmoituksen, että oon ilmoittanut kouluuni, että puolitan kurssiaikani. Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun lähden joululomalla joulukuun 18. aikoihin kotia kohden, lähden täältä Münchenistä lopullisesti. Mutta ei homma oikeasti niin dramaattista ole miltä se kuulostaa. Syynä ei ole koti-ikävä tai mikään muu yhtä turha fiilis. Osaltaan päätökseen vaikutti ehkä se huomio, ettei tällainen kurssimuoto ja tyyli opiskella kansainvälisessä luokassa täysin ventovieraiden ihmisten kanssa ole ehkä kuitenkaan mun juttu. Suurin syy tähän päätökseen on kuitenki kauppakorkeen pääsykokeet. Olin suunnitellu ostavani kirjat joululoman aikana ja lukevani sitten täälä. Luulin tosissani, että se onnistuisi. Oon kuitenkin huomannu, että täälä oleminen on oikeesti todellista opiskelua, eikä mulla jää ylimäärästä aikaa oikeen muutenkaa millekää, saatikka sitte neljälle kauppatieteen kirjalle! Kauppakorkee on kuitenkin mun prioriteetti nro 1 kaikessa, joten tulin siihen tulokseen, että vaikka saatan hieman katua lyhentäessäni aikaani täälä, se on parempi mulle itelleni. En halua ens keväänä antaa kellekkään etulyönti asemaa vaan aion olla ensimmäisten joukos tarttumas kirjoihin ja pänttäämäs niitä. Joulun jälkeen saatan kaivata takasin tänne, ja varmasti kaipaanki, mutta myös tänne pääsee aina takasin, jos ja kun vain sopiva väli elämästä löytyy. Tällä motivaatiolla mikä mulla on, uskon, että kolmessakin kuukaudessa pystyn saavuttaan ihan kunnioitettavan kielitason, ainakin rutkasi paremman kuin mitä mulla on nyt, kun oon vasta saapunut. Ja ihan varmasti taso on sellainen, että siitä on parempi myöhemmin jatkaa, kuin alottaa nollasta. Huomaan nimittäin koko ajan, että puhun ja uskallan puhua enemmän ja enemmän. Ensimmäset päivät istuin vain hiljaa koska en osannut, enkä uskaltanut edes yrittää sanoa mitään saksaksi. Puhuin lähes ainoastaan englantia ja olin välillä aika hukassa, kun ei ollut sanoja ilmaisemaan mitään, mitä päässäni liikkui, saksaksi. Nykyään ymmärrän lähes kaiken, mitä perheeni ja etenkin opettajat selittävät. Avaan myös suuni yhä useammin puhuakseni myös saksaa, vaikka englanti onkin yhä liian helppo tapa ilmaista itseäni. Pitäisi koko ajan ajatella, ettei saa mennä siitä mistä aita on matalin, vaan pitäisi yrittää sanoa saksaksi, mitä tarkoittaa. Mielessäni kyllä tiedä miten ja osaisin asiani ilmasta, mutta kestää vain niin kauan laittaa sanat oikeaan muotoon ja järjestykseen, että muut ovat edenneet keskustelussaan jo niin pitkälle, että sanomani ei ole enää relevanttia. :D Oon kuitenkin erittäin optimistinen saksani suhteen. Ja ehkä sekin, että oloaikana täälä on varmistunut lyhyemmäksi, on helpottanu mun koti-ikävääni. Täytyy myöntää, että alkuperänen 6 kuukautta oli ja on mulle ehkä liian iso pala purtavaksi. En tiedä. Mutta tällaisen päätöksen oon kuitenki tehny. Helpottaa huomattavasti luku-urakkaa. Kykenen ottamaan mahdollisesti vielä lukemista tukevia kursseja avoimesta ja englannin yo-arvosanankin korottaminen onnistuu helpommin, niin ettei tarvi sotkea lentojen kanssa. Ja enköhän mä jotain hommaakin löydä vuoden vaihteen jälkeisiksi kuukausiksi. Valmennuskurssille osallistun myös aivan ehdottomasti. Kuukaudet näyttää siis erittäin selkeiltä mulle itelleni ja sehän on tärkeintä. Otetaan uusi vaihto sitten yliopistoaikana, right? ;>

P.S. Virallisista ilmoituksista puheen ollen unohdin saapumiseni jälkeisessä postauksessa kertoa matkatavaroideni kokonaispainon! Iso ruumaan tarkoitettu laukkuni ei loppujen lopuksi painanut kuin kilon päälle sallittujen rajojen eli 24 kg. Toisen kanssa ei sitten käynytkään niin onnekkaasti: käsimatkatavaraksi tarkoitettu pieni lentolaukku, joka olisi saanut painaa 8 kg, jotta se olisi kelpuutettu matkustamoon, painoikin 17 kg! :DD Onneksi Finnairin lennoilla extrapainomaksut eivät ole kovin päätähuimaavia ja ylimääräisestä ruumaan menevästä laukusta pullitin vain 40 euroa. :]