Gut, besser, am besten

Täälä kirjoittelee tänään luokkansa priimusoppilas! Ottaen kuitenkin huomioon, että luokka-aste on valitettavasti koulun kastijärjestelmässä kaikkein alhaisin. :DD Mutta silti! Ensimmäisenä koulupäivänä saapumisen jälkeen, kaikki uudet opiskelijat tekivät testin, jonka perusteella heidät jaettiin leveleihin ja sitä kautta olemassa oleviin luokkiin. Koska saksatietämykseni ei kuitenkaan aivan, aivan nolla ollut, sijoitettiin mut jo aika pitkään A1-tasolla opiskelleeseen luokkaan. Eilen teimmekin siis luokassa jälleen kokeen siirtymisestä A2-tasolle ja I made it: 70/100! :] Opettaja yritti latistaa, että vaikka olinki luokan paras ei se silti tarkota, että tulos oisi tosi hyvä. Mutta mä oon silti tosi ilonen ja jollain tapaa huojentunutki. Ja mun mielestä 70 % on aika hyvin! Asetinki itelleni nyt tavoitteeksi, että ennen lähtöäni täältä, oisin ainakin B1-tasolla, jollen jopa B2. Tasot kulkevat järjestäin A1 > A2 > B1 > B2 > C1 > C2 ja on arvioitu, että yhden levein suorittamiseen kuluu aikaa keskimäärin 2 kuukautta – toki riippuen oppilaan omasta motivaatiosta ja halusta. Joten ainakin B1 tuntuu realistiselta saavutettavalta jouluun mennessä. :]

Ostin kuin ostinkin myös oman Dirndlin! :> Lähdin oikeastaan vain ihan mielenkiinnosta katselemaan Marienplatzin ostoskadulle Dirndlejä ja niiden hintoja. Kuten aiemmin kirjotin, ne on tällä hetkellä aika paljo edullisempia Oktoberfestien jälkimainingeista johtuen. Törmäsin C&A:n liikkeeseen, jolla on ollut koko Wiesnien ajan myynnissä oma mallistonsa perinteisistä kansallisasuista. Otin muutaman 25 % alennuksessa olevan mekon sovitettavaksi, todellakin vain sovitettavaksi ja napsin pukukopissa kuvia muistoksi. En todellakaan aikonut ostaa pukua, koska alennuksista huolimatta ne olivat kuitenkin aika hinnoissaan. Mutta kun olin palauttamassa mekkoa paikoilleen, mulle tuli tosi haiku mieli. Se oli hirmusen sievä ja sopi mulle hyvin. Otin puhelimen kauniiseen käteen, soitin äitille ja esitin asiani. Oltiin loppujen lopuksi yhdessä sitä mieltä, että täytyyhän mulla Dirndl olla – kunnon souvenier Baijerista! :]

Eilen kävin myös syömässä sushia! Sitä oon odottanu kuin kuuta nousevaa, mutten vain ole vielä muka löytäny sopivaa aikaa hektisen opiskelijaelämäni koukeroista. :p Tosiaan eilen kuitenkin menin koulun alueen S-Bahn asemaa lähellä olevaan sushipaikkaa. Täältä löytyy monesta kulmasta ”all you can eat” -periaatteella toimivia sushiravintoloita ja tämäkin oli sellainen, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan listalta. Houkuttelin itseasiassa samaisen amerikkalaisen pojan, joka mulle susitteli läheistä italialaista, kokeilemaan havaitsemaani paikkaa. Otimme loppujen lopuksi yhden suuren tarjottimen kahdelle, koska paikassa ei ollutkaan ihan opiskelijahinnat. Ja voi että kaikki maistui pitkästä aikaa niin hyvältä! Kalavaihtoehtoja on täälä niin paljon runsaammin, koska luonnollisesti saatavuus ja tarjonta ovat hieman erit kuin koto-Suomessa. :p Valitettavasti mulla ei ole annoksesta  kuvaa. Seuraavalla kertaa sitten. :]

Huomenna mulla on jälleen aamutunnit, joten iltapäivä jää vapaaksi tekemiselle. Kuten oon selittäny, tunnit vaihtelee aamu- ja iltapäivien välillä lähes joka päivä. Yksi tunti kestää yhteen soittoon 2 x 45 minuuttia eli päivinä kuten tänään, kun koulu alkaa 12.00 ja päättyy kuudelta ja mä olen kotona 18.30, oon aika väsyny. Huomenna pitäisi saada aikaiseksi mennä pankkiin ja avata tili. Mutta kuten ex-pankkivirkailijana tiedän, sellainen toimenpide ottaa aina oman aikansa. Huomenna täytyy myöskin ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa O2:n asiakastukeen. Oon nimittäin seannu prepaid-juttujeni kanssa oikein kunnolla. :D Hommia siis riittää ja vähän sushiakin tekis jälleen mieli. :p Bis später siis!