Annun vierailun tänne voi oikeastaan tiivistää yhteen osuvaan sanaan: shoppailu. En ole varmaan koko aikanani täällä laittanut sillä lailla rahaa palamaan, mitä viime viikon tiistaina ja keskiviikkona. Kai se on se seura – tekee kaltaisekseen, sillä yhtälailla, jollei jopa ”pahemmin” laittoi Annukin haisemaan. :p Tai sitten oikea seura vain saa ihmisen shoppailuinnon valtaan ja sen jälkeen rahan hussaaminen sujuu lähes itsestään! ;] Eikä me nyt NIIN paljoa lopulta tuhlattu, syötiinkin välillä. :p
Annu siis saapui tänne maanantainillalla 21. päivä ja luonnollisesti olin mun vierastani lentokentällä vastassa. Enkä edes matkustanut jäniksenä! Kyllä kerrasta vain oppii… Kunnon koululaisena käväisin tietysti tunneillakin, enkä vain pötkötellyt koko päivää sillä verukkeella, että mun ystävättäreni saapuu näihin maisemiin. Aamupäivästä haeskelin mun ihanaiselle Triolleni tuliaisiksi kunnon saksalaiseen malliin ylitseampuvia joulukalentereita, jotka kuitenkin ostin vasta myöhemmin ja jotka sitten onnistuin unohtamaan tänne, kun lähdön hetki koitti. Onneksi kyseessä on asuttu maa ja posti kulkee. ;]
Bongasin Karstadtia kierrellessäni aika elegantin joulukalenterin, joka sisälsi jokaisen luukun takana yhden pienen hajuveden! Hintaa en kyllä havainnut kattoa, sillä hankin itelleni ihan normaalin suklaakalenterin. Sanaa perinteinen en voi käyttää, sillä kyseessä on aika upea Lindt-firman kalenteri. Mutta huomasin todella kasvaneeni aikuiseksi kalenteriostoa tehdessäni. Tarjolla oli nimittäin luonnollisestikin tuplasti upeampia, isoja, lähes 15 euron kalentereita ja minä, ikuinen jouluihminen, onnistuin hillitsemään itseni ja ostin vain pienimuotoisen, 10 euroa halvemman pöytäkalenterin. Tyydyin ainoastaan nappaamaan kuvan Lindtin unelmieni kalenterista – mikä uhraus! :<
Annu siis saapui tänne maanantainillalla 21. päivä ja luonnollisesti olin mun vierastani lentokentällä vastassa. Enkä edes matkustanut jäniksenä! Kyllä kerrasta vain oppii… Kunnon koululaisena käväisin tietysti tunneillakin, enkä vain pötkötellyt koko päivää sillä verukkeella, että mun ystävättäreni saapuu näihin maisemiin. Aamupäivästä haeskelin mun ihanaiselle Triolleni tuliaisiksi kunnon saksalaiseen malliin ylitseampuvia joulukalentereita, jotka kuitenkin ostin vasta myöhemmin ja jotka sitten onnistuin unohtamaan tänne, kun lähdön hetki koitti. Onneksi kyseessä on asuttu maa ja posti kulkee. ;]
Bongasin Karstadtia kierrellessäni aika elegantin joulukalenterin, joka sisälsi jokaisen luukun takana yhden pienen hajuveden! Hintaa en kyllä havainnut kattoa, sillä hankin itelleni ihan normaalin suklaakalenterin. Sanaa perinteinen en voi käyttää, sillä kyseessä on aika upea Lindt-firman kalenteri. Mutta huomasin todella kasvaneeni aikuiseksi kalenteriostoa tehdessäni. Tarjolla oli nimittäin luonnollisestikin tuplasti upeampia, isoja, lähes 15 euron kalentereita ja minä, ikuinen jouluihminen, onnistuin hillitsemään itseni ja ostin vain pienimuotoisen, 10 euroa halvemman pöytäkalenterin. Tyydyin ainoastaan nappaamaan kuvan Lindtin unelmieni kalenterista – mikä uhraus! :<
 |
| tuo säälittävän kokoinen oikeassa yläkulmassa on mun nykyinen kalenterini... |
Annun lentokentältä haettuani maanantai-ilta meillä vierähti ensin junailtaessa tänne kotiin ja sitten istuessa ja päivitettäessä kaikki kuulumiset kera vinkukan. ;] Kunhan oltiin ensin saatu Annun matkalaukku auki, josta Finnair oli ystävällisesti poistanut sen kaikkein tärkeimmän – hiuslakan!! Syynä pakkauksen liian suuri koko. Joten seuraavalle päivälle oli ainakin yksi totaalisen must-ostos. Suloinen Melly oli lupautunut luovuttamaan huoneensa Annun käyttöön ja koska Mellyllä on kohtalaisen iso sänky, me majoituttiin Annun kanssa molemmin sinne. Tiistaina päästiin ihan hyvissä ajoin liikkeelle ja suunnattiin Marienplatzin ja Karlsplatzin yhdistävälle Kaufingerstrasselle, jonka olin ajatellut olevan hyvä paikka meidän shoppailumissiolle. Turistinäkökulmasta se nimittäin on paras vaihtoehto, koska samalla pystyy ihastelemaan tärkeimpiä Münchenin nähtävyyksiä ja rakennuksia – ja Annuhan juuri oli turisti. ;p Kyseinen katu me sitten koluttiin läpikotaisin lähes jokaista putiikkia myöten. Välillä reissattiin metrolla Annun ihka ensimmäisille susheille Tenmayaan ja sen jälkeen istahdettiin Odeonsplatzin Tambosi-ravintolan terassille kuumille kaakoille kera Baileysin. Tankkauksen jälkeen jatkettiin luonnollisestikin jälleen shoppailuhommia.
 |
| kaikki kassit EIVÄT ole mun! :D (aiemmin ostettu ja hehkutettu takkiki tulee tässä oikeuksiinsa) |
Kotiin päin suunnattaessa nappasin meille mukaan paahdettuja manteleita, joilla on nimittäin pakko täälä ollessa herkutella. Niitä napsien me myöhemmin illalla sitten hieman laittauduttiin ja raskaasta päivästä huolimatta me lähdettiin vielä illalla vähän ”tuulettumaan”. Vein Annun Sausalitokseen ja aivan yllättäen törmättiin siellä suomalaisiin reppureissaajiin, joiden kanssa ilta sitten vierähtikin mukavasti kera Sausalitoksen happy-hourin! :D Kotiuduttiin kuitenkin suht. hyvissä ajoin monista ihanista cocktaileista huolmatta ja keskiviikkona oltiin jo puolelta päivin juna-asemalla. Onnistuttiin kokemaan joukkoliikennearkeakin missaamalla ensimmäinen juna ja odottamalla sen jälkeen täysin hyödyttömät 20 minuuttia. Kierrettiin Marienplatzilla vielä nopsaan tiistailta pari jäljelle jäänyttä kauppaa, käytiin syömässä Pepenerossa pastat, juotiin hedelmäcocktailit jälkkäriksi ja sitten jo palattiin kotiin pakkaamaan. Junailimme lentokentälle ja aloitimme matkan kohti kotia. Annulle reissu oli todellakin vain piipahdus Münchenissä, mutta eikös se tarkoita, että on tultava toistekin? ;] <3
"Olen kokenut jo tämän", hän valittaa sydämelleen.
"Niin oletkin", sydän vastaa. "Muttet ole päässyt koskaan yli."
Silloin Soturi ymmärtää, että toistuvilla kokemuksilla on yksi ainoa tavoite:
niiden tarkoitus on opettaa hänelle sellaista mitä hän ei halua oppia.
- Paulo Coelho
