Der Unabhängigkeitstag

 

Nyt soi: Jean Sibelius – Finlandia 

Aivan ensiksi: Hyvää itsenäisyyspäivää! Mä olen aina ollut tosi isänmaallinen ja 6. joulukuuta on ollut mulle aina erittäin tärkeä ja kaikella tapaa koskettava päivä. Mutta tänään oon kyllä tuntenut itteni vielä jollain tapaa normaalia enemmän patrioottiseksi – johtuen varmasti ehkä siitä, että tällä hetkellä oon nyt täällä. Tosin täyden sotahistorian huomioon ottaen en ole ihan niin kotoisaksi tuntenut itteäni täällä tänään, mitä ehkä olisin voinut. :D Oon kuitenkin virittäytynyt itsenäisyyspäivätunnelmaan jo menneenä viikonloppuna kattelemalla maratonina ’Kun taivas repeää’ ja ’Taivas sinivalkoinen’ –sarjoja. Vielä kun saunaan pääsisi…

Mun kotona viettämäni aika torstaista 24. päivä maanantaihin 28. päivä viiletti ohi äkkiä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, en kuitenkaan samalla tavalla tuntenut tarvetta olla kotona ja olinkin iloinen, kun sain jälleen palata tänne. Toki kotona oleminen latasi akkuja ja oli ihanaa nähdä kaikkia ihmisiä lahden sillä puolen. ”Kanta-Krouvikin” piti toki katsastaa, vaikka onhan se nyt jo niin moneen kertaa nähty. Mielipiteeni siitä vahvistui jälleen kerran, kun lauantaina siellä käväisin.

Nautin siis paluustani tänne kaikella tapaa, mutta tuntui, että viime viikko kului sekin aivan älyttömän nopeasti. Tiistaina olin jälleen koulussa ja kävimme koko luokkaporukalla Pepenerossa syömässä, sillä nyt parin viikon ajan on meidän lukujärjestyksemme sisältänyt tiistaisin ja torstaisin typerän hyppytunnin. Mutta positiivisena puolena se mahdollistaa kunnon lounaan syömisen vielä oikeaan lounasaikaankin. Nautiskelin tällä kertaa lohispagetin. Se oli kyllä hyvää, mutta moitin ehkä vähä liian sitruunaiseksi. Oon ottanu nyt tavoitteekseni syödä listan läpi eli joka kerta aion kokeilla eri annosta. Joten torstaina, kun päädyimme jälleen Valentinan ja Pederinkin kanssa Pepeneroon, otin katkarapupastan. Myöskin tänään me käytiin koko luokan kanssa siellä syömässä ja kokeilin Rigatonia neljällä juustolla. Se nimittäin vaikuttaa olevan belgialaisten tyttöjen suosikki, sillä he kaikki syövät sen lähes joka kerta. Päätin itekin sitten mahdollisimman pian kokeilla kyseistä annosta. Ja olihan se ihan hyvää – kermaista ja hyvää. :D Mutta ehkä kaipaan mun pastaani vähän muutakin kuin pelkkää soosia ja makaroneja. Mutta kuten huomaatte, me syödään lähes aina tässä samaisessa ravintolassa, mutta jos ruoka on hyvää ja vielä lisäksi äärettömän halpaa niin miksipä ei? :D

Pepeneron menü > tabletin kääntöpuolella. ;]

Torstaina vierailin myös Marienplatzin ympärille rakentuneilla Joulumarkkinoilla. Kiersin ja katselin myyntikojut läpi ja pysähdyin sitten perinteiselle Glühwein kupilliselle. Odotin sen olevan enemmän niin kuin glögiä, mutta parhaiten makua kuvaa ehkä, jos sanon, että se oli kuin kuumennettua punaviiniä hieman makeammassa muodossa. En nyt sanoisi, että se mitenkään kovin herkullista oli, mutta mukavan lämmintä kylmänä päivänä. Genau, täällä on tosiaan ruvennut myös kunnolla kylmenemään. Vaikka viime viikon alussa vielä aurinko paistoikin ja päivisin saattoi olla jopa 10 astetta lämmintä, mutta illat ovat tosissaan jo vilposia. Keli on kuitenkin enemmän myöhäissyksyinen kuin talvinen, joten jouluun virittäytyminen ei käy ihan niin käden käänteessä. Tiedä koska tänne saadaan edes ensilumi.

Mulle ei sattunut Nikonia mukaan markkinoille, joten epätoivoissani napsin muutaman naurettavan huonon otoksen kännykällä. Jos saan inspiraation tulevana viikonloppuna (mitä kyllä hieman epäilen) otan kameran mukaan, kun menen keskustaan ja napsin pari kunnon kuvaa – tai sitten en.    

Tässä kuitenkin kunnon kuvat mun aikuisen mallin joulukalenteristani sekä perinteisestä kalenterista, joka me saatiin EF:ltä. Ei, en hamstrannut! Olin ehtinyt ostaa Lindtin kalenterin ennen kuin me iloisena yllätyksenä saatiin kalenterit myös koulusta. Mutta joo, oon mä ihan lapsellisen onnellinen mun kahdesta kalenteristani. :]

Meillä pidemmän kurssin buukanneilla opiskelijoilla on nyt muutaman viikon ajan ollut perjantai-iltapäivisin niin kutsuttu Interessengruppe-tunti. Tarkoituksena on saada esille meidän erityisosaamisalueita yhdessä tekemisen kautta. Me opiskelijat vain emme vielä ole löytäneet Interessengruppe-tunteja niin kovin ”interessanteina” – opettajat vaikuttavat olevan koko touhusta paljon meitä enemmän innostuneita. Mutta perjantaina oli kuitenkin ihan mukavaa, kun leivottiin yhdessä. :] Tai me Valentinan kanssa päädyttiin rakentamaan ja koristelemaan piparkakkutaloa, joita sai tiedättekö ostaa ihan valmiina pakkauksena. On oikeesti ihan käsittämätöntä, että tämä maa ja kansa on johtavassa asemassa monella alalla maailmassa eikä ole muuttunut täysin uusavuttomaksi, sillä kaiken saa täällä valmiissa paketissa jos vain haluaa – kuten nämä piparkakkutalot kaikkine osineen ja jopa koristelukarkkeineen. Itse ei kyllä tarvitse viitsiä yhtään mitään! :D 

Me saatiin vielä talonrakennusprojektiin avuksi oikein mukava espanjalaiskaveri ja tulihan meidän kolmen mökistä erittäin veistoksellinen! ;> 

meidän kyräelmä toinen vasemmalta. ;D

Viime viikonlopun vietin Saksan malliin aika epätavallisesti, sillä olin niin perjantaina kuin lauantainakin vain kotosalla. :D Ehkä varmistelin hieman kahta seuraavaa viikonloppua, sillä tulossa on todellakin kunnon party päivät, sillä juhlakaluina ovat mun luokkalaiset belgialaiset tytöt sekä ruotsalainen Gustav, joilla vaihtelevasti on viimeinen viikko joko tällä tai seuraavalla viikolla. Tiedossa siis on paljon läksiäisiä, mikä tekee tästä joulualusajasta sinällään aika surullisen. :<

Menneen viikonlopun kuitenkin vietin vain leffoja katsellen ja lenkkeillen. Lauantaina kävin tosin katsastamassa Schwabigin alueella olevat pienimuotoisemmat joulumarkkinat, joilla käsityöläiset ja taiteilijat ympäri Saksaa esittelevät töitään. Iskinkin silmäni kerrassaan upeisiin antiikin ajan tyylillä taottuihin metallikoruihin, mutta eivät ihan sopineet tämän opiskelijan joulubudjettiin… :p Saatan tosin mennä niitä vielä uudelleen kuolaamaan, koska mun silmääni keskustan joulumarkkinoilla myytiin pelkkää turhaa joulu- ja muuta rihkamaa. Ei kiitos. Mutta Christkindlmarkt taitaakin olla enemmän turistijoukoille suunnattu nähtävyys. 

Pelkän ihailun ja näyteikkunaostosten lomassa kävin kahvilla hieman jazz-tyyppisessä kahvilassa Schwabigissa, joka siis on sitä kyseistä aluetta, jolla koulukin sijaitsee. Kirjoittelin kortteja, katselin ihmisiä ja odottelin kuumaa kaakotani, jonka toimittaminen otti kyllä ihmeen kauan! Mutta ei mulla olut mihinkään kiire. :] (kuva kahvilasta tulee myöhemmin)

Lauantai-illasta host-äitin ystävätär perheineen oli kutsuttu tänne illalliselle - ja luonnollisesti myös oluelle. Host-äiti oli laittanut jälleen oikein perinteistä baijerilaista ruokaa eli possunpaistia ja Knödeleitä. Ai että mä rakastan kaikkia näitä näiden hiilihydraattipommi-lisukkeita!! Paikallisesta ruoasta ja ruokakulttuurista voisin itse asiassa myöhemmin kirjoittaa ihan oman postauksensa. :]

Oon tosiaan virittäytynyt itsenäisyyspäiväfiilikseen jo muutaman päivän ajan vahtaamalla Markku Onttosen sarjoja jatkosodasta ja ajasta sen jälkeen. Mun patriotismini jää täällä kuitenkin jalkoihin, sillä saksalaiset juhlivat Pyhää Nikolausta. Meillä koulussakin kävi kylläkin aika tutun oloinen Nikolaus (rehtori Jürgen), joka palkitsi parhaimmat opiskelijat ”tähtiriipuksella”, nuhteli vähemmän ahkeria ja jakoi suklaata. Luonnollisesti minä olin yksi kolmesta tähden saaneista Valentinan ja Pederin lisäksi. Respektiä siis!! ;D Lisäksi lapset täällä asettivat edellisyöksi kenkänsä ulko-oven taakse. Kengät tuli olla puhdistetut ja yön aikana Pyhä Nikolaus toi kilteille ja tunnollisille lapsille heidän kenkiinsä herkkuja. Myös me Mellyn kanssa asetettiin meidän kenkäparit siististi järjestykseen, mutta ainoastaan makuuhuoneen oven ulkopuolelle. Ensin ajattelin olla käytännöllinen ja käyttää kyseiseen hommaan mun lenkkareitani, mutta sitten ajattelin, että täytyyhän Nikolauksen edes tietää kenelle lahja on menossa, joten etin enemmän Viivin näköiset kengät odottamaan oven ulkopuolelle. Ja olihan se Pyhä Nikolaus aamuun mennessä käynyt ja tuonut mullekin paketin Lindtin suklaata! ;> Koko joulunodotus tuntuu menevän yhdeksi herkutteluksi, sillä Melly tuntuu intaantuvan yhä useammin leipomaan ja aina on kaupastakin tuotu jotain hyväskää ja suklaata löytyy joka kaapista ja laatikosta. Täytyy siis olla hieman varovainen. :p Mutta rakastan mun perhettäni täälä. <3

Viivin näköistä Pyhän Nikolauksen juhlintaa

Valon Soturi ei poimi koskaan raakaa hedelmää.

- Paulo Coelho