Jo hieman päälle viikko viime postauksesta vierähti jälleen ihan
älyttömän nopeasti. Torstaina ja perjantaina juhlimme pitkän kaavan mukaan mun
luokkani belgialaistytön ja sveitsiläispojan läksiäisiä. Tyttö oli varannut
meille torstai-illaksi pöydän Pepenerosta (mistä muualtakaan? :p ), josta
meidän menomme sitten alkoi. Ruokailu oli sinällään huvittava tapahtuma, että tosissaan
pitkä pöytä kuhisi lähes pelkästään ranskaa puhuvia opiskelijoita ja
pahnanpohjimmaisina pöydän toisessa päädyssä istuimme me yksinäiset
Skandinavialaiset ja katselimme muiden touhua. :D Oli meillä kuitenkin ihan
hauskaa puhuessamme ”skandinaviaa”, kuten meidän opettaja yhteisymmärrystämme
kutsuu. :p Kuten aina, infoan teitä myös siitä mitä mä söin. Valitettavasti
tein tilatessa virheen ja sain merenelävälinguinen, jonka olin jo joskus
aiemminkin syöny. Tarkoituksena oli tilata mustaa spagettia katkaravuilla ja
mustekalalla. Mutta ensi keralla sitten – en nimittäin usko, että kyseinen ilta
jäi mun viimeisekseni Pepenerossa. :p Jälkiruuaksi me syötiin Valentinan kanssa
puoliksi aika valtava Tiramisun pala, mutta se oli aika vahvasti kahvinen. Vaikkei
mulla minkäänlaisia italialaisia sukujuuria olekaan, täytyy mun sanoa, että
kyllä mä vain ite teen aika hyvää Tiramisua, kun sille päälle satun! ;]
Pepenerosta me suunnattiin lopulta Americanokseen, jossa viihdyttiin ihmeen hyvin, vaikka DJ olikin täysin paska ja kyseisenä iltana oli järjestetty myös pippalot yliopisto-opiskelijoille. Suuntasin kuitenkin viimeisellä junalla kotiin ja olin kuin olinkin neljän tunnin yöunilla ja iloisella mielellä aamulla koulussa – vain kahden muun luokkalaisen kera. :D
Perjantai-iltana jatkuivat juhlat ensin Sausalitoksessa,
jonka jälkeen jopa mä suuntasin clubille (/discoon kuten niitä täälä kutsutaan)
elämäni ensimmäisen ja myös viimeisen kerran täällä. Likainen, älyttömän
hämyinen ja kolkko ulkoasu ei vain todellakaan kolahtanut muhun ja
kustannuksista välittämättä otin lopulta taksin, kun laskeskelin mun seuraavan
junani kulkuun aikaa 3,5 tuntia. Loppujen lopuksi taksikyyti ei edes ollut
kovin kallis Suomeen verrattuna (40 euroa noin 30 km matkasta) enkä olisi kyllä
hinnasta valittanut, koska kyyti muutoin oli… ehkä ”antoisa” kuvaa sitä
kaikkein parhaiten. Taksikuski oli nimittäin todellinen helmi! Noin
kuusissakymmenissä oleva mies, joka tuntui elämää nähneeltä ja uskoi hyvin
samoihin kohtalon ympärillä pyöriviin asioihin kuin minäkin. Me itse asiassa
vielä perillä tuossa mun kotini pihassa istuttiin reipas puoli tuntia autossa
ja pelkästään puhuttiin elämästä, valinnoista ja omasta tiestä. Lopulta
noustiin pihalle lumisateeseen, hän poltteli tupakan, käteltiin ja erottiin.
Mutta kuten hänkin sanoi, kaikella tapaa aina olla tarkoituksensa tuolta
ylhäältä. Joten erittäin tapahtumarikkaan yön jälkeen menin lopulta nukkumaan
puoli kuuden maissa ja kyllä uni vain maistui! ;D
Lauantaina olin kuitenkin aika väsyny kahden ”menoillan”
jälkeen. Otin kuitenkin itteäni niskasta kiinni ja lähden enemmän ja vähemmän
intoa puhkuen Riem Arcadeen joululahjaostoksille. Mutta koko hommassa kävi
lopulta niin, että söin ainoastaan boxin paistettua riisiä kauppakeskuksen
penkillä istuen ja tulin sitten takaisin kotiin. :D Sain kuitenkin asemalla
mukavan kohteliaisuuden sveitsiläiseltä tytöltä (jonka sveitsiläisaksentilla
höystetystä saksasta en saanut mitään selvää), joka kehaisi pitävänsä mun
tyylistäni. Vaikken mä omasta mielestäni mitenkään sen erikoisemmin ollutkaan
sinä päivänä pukeutunut. :D Mutta tommonen lämmittää aina mieltä!
Mukaan ostarilta tarttui kuitenkin joka jouluinen lahja mulle itelleni. ;DD Tällä kertaa tosin aiempaa näppärämmässä koossa:
Koko sunnuntain oikeastaan röhnötin vain. Lueskelin itse
asiassa hieman pääsykoekirjoja, mutta pääasiassa vain roikuin koneella mm.
Simsiä pelaten. ;] Mulla oli aikomuksena mennä elokuviin, sillä orginaaleja
esittävässä teatterissa pyöri viimeistä iltaa uusi Jane Eyre, joka mun
tutkimusteni mukaan ei taida ilmestyä Suomessa ollenkaan. Joten huvitusta kyllä
oli mennä, mutta huvitusta jälleen junassa istumiseen ja 40 minuutin
reissaamiseen ei ollut. Joten elokuva jäi välistä, mutta onneksi löysin sen
eilispäivänä eräältä ilmaisleffasaitilta, jota eräs meksikolainen tyttö oli
mulle suositellut ja kattelin sen sitten sieltä. Ja tykkäsin! Ihanaa itkettävää
romantiikka yksinäiseen iltaan. ;] Sain kuitenkin jotain aikaiseksi, kun Melly
tuli illalla kotiin isänsä tyköä ja me intaannuttiin leipomaan keksejä, joiden
taikinaan sekoitettiin hieman piparkakkumaustetta, koska saksalaiset ei leivo
jouluksi pipareita, kuten me vaan Plätzcheneitä, jotka muotoillaan vaaleasta
vaniljalla maustetusta taikinasta. Kun keksit oli paistettu, Melly teki niihin
sitruunamehusta ja tomusokerista kuorrutteen. Ite en ikinä ollut keksejä moisen
kanssa maistanut, mutta kuorrute teki niistä mukavan kirpakoita ja hyviä. :]
Leipomustouhujen lomassa pakkauduimme nopeasti autoon, sillä host-äiti tahtoi näyttää mulle ja Mellylle erään talon täällä Baldhamissa. Talossa asuva perhe on täysin baijerilainen, mutta he ovat koristaneet talon ja pihamaan yltiöamerikkalaiseen joulutyyliin. Joka vuosi joulun alla he myös järjestävät pihapiirissään juhlat ja tarjoavat ihmisille Glühweinia ja pientä purtavaa. Valitettavasti en tajunnu lähtötohinoissa ottaa kameraa mukaan, sillä koko hökötys valoineen, non-stopina soivine joululauluineen ja joulupukin pienoismalleineen oli suoraan sanottuna niin mauton kuin olla ja voi. :D Mutta todellakin eräänlainen nähtävyys.
Tiistaina kävin Valentinan kanssa Fujikaiten all-you-can-eatissa
lounaalla – jotta sitten pärjää kotopuolessa, kun ei ole sushia kovin lähellä
saatavilla. (ja kun annokset ovat Suomessa ihan hyvissä hinnoissa…)
Tarkoituksen oli tiistaina koulun jälkeen myös kattella hieman joululahjoja,
mutta tulin lopulta siihen tulokseen, ettei täällä ole mitn. niin ihmeellistä,
että sitä pitäisi ruveta Suomeen rahtaamaan, kun pakkaaminen muutenkin on jo
tarpeeksi ongelmallista. Mulla on kyllä sitte kotopuolessa koko ens viikko
aikaa lahjaostoksille, jos ja kun tarve niin vaatii.
Keskiviikkona me vierailtiin luokan kanssa Münchenin Ludwig-Maximiliansin
yliopistolla Valkoinen ruusu -organisaatio teeman ympäriltä. Valkoinen ruusu
oli natsi-Saksan vastainen ryhmä, joka sai alkunsa kyseisen yliopiston
piireistä 40-luvun alkupuolella. Yliopistolla sijaitsee pienimuotoinen museo
sekä paikka Schollin sisarusten ja muiden organisaation jäsenten muistolle.
Paikalla on aina tuoreita valkoisia ruusuja maljakossa.
Myös ylipisto itsessään oli ja on näkemisen arvoinen. Se on upea vanhojen rakennusten keskittymä ja suomen modernit pikkuyliopistot todella kalpenee sen marmoriportaiden ja historian lehtien havinan rinnalla. Tällä hetkellä siellä opiskelee lähes 50 000 ihmistä! Mikä tosin tekee siitä Saksan suurimman yliopiston. Ei silti täysin poissuljettua.. ;>
Tänään torstaina me lounastettiin Valentinan kanssa
Pepeneroa lähellä olevassa toisessa italialaisessa ravintolassa Seerosessa,
josta mulla on jossain aiemmassa postauksessa jo kuvakin napattuna, kun
ruokailin siellä yksinäni joskus lokakuun alussa. Valentina söi hiekkasimpukka linguinen
ja mä otin pinaatti-katkarapu raviolin, joka oli aivan taivaallista! Jälkiruuaksi
otettiin puoliksi Tiramisu tyylinen kakku, jota piristi mukavasti marinoidut
luumut. Jouluista ja hyvää. ;]
Koulun jälkeen me suunnattiin kaksin hieman erilaisille
joulumarkkinoille, nimittäin Pink Christmas -markkinoille Glockenbachvierteliin
eli toisin sanoen homojoulumarkkinoille Münchenin tunnettuun
homokaupunginosaan. :D
Perillä me oltiin kuitenkin hieman pettyneitä, sillä
markkinat olivat odotettua paljon pienemmät ja mitättömämmät.
Sateenkaariväritteisiä lippuja liehui kuitenkin paljon ja saatiin me sentään
napattua kuvat pinkkien joulukuusien kanssa. :D
Koska oltiin kyseiseen
kaupunginosaan asti vaivauduttu, käytiin me vielä lasillisella
mukavannäköisessä ranskalaisravintolassa, joka osoittautuikin erittäin
intiimiksi ja viihtyisäksi jazzin soidessa taustalla.
Tämä ilta muuten kuluukin
sitten pakkaillessa ja opiskellessa ja huomenna viedään viimeistä koulupäivää
ennen lomaa. Seuraava postaus tulee sitten jälleen kerran Suomesta. Sitä
odotellessa. <3
Täytyy tietää, milloin jokin vaihe on tullut päätökseen.
Ajanjakso on ohi, ovi suljetaan, yksi luku elämästä on takanapäin
- ei ole tärkeää mitä nimeä käyttää, vaan tärkeää on jättää menneisyyteen ne elämän hetket,
jotka ovat jo kuluneet ohi.
Sillä ne, jotka ottavat uuden askeleen
ja haluavat vielä säilyttää palasen entisestä elämästä,
tulevat tuon menneisyyden raatelemiksi.
- Paulo Coelho
