Die letzte Woche

Muistaako enää kukaan muutama vuosi takaperin buumia, kun kaikki taiteilivat kahvipaketeista laukkuja? Naja, en minäkään muistanu ennen kuin vastaan marssi tyttö, jolla oli samanlainen kyärelmä olkapäällä, mutta Ritter Sportin pakkauksista tehtynä. Ja se – täytyy myöntää, oli kyllä aika cooli! :D

Näitä tosin saa ihan netistäkin tilattua, ettei tarvi itse välttämättä värkkäillä. Mikä sopii paremmin kuin hyvin tällaisille käsitöissä täysin lahjoja vaille jääneille kuten allekirjoittanut. ;D
Ja kun Rittereistä nyt päästiin puhumaan, nautiskelin jälleen menneellä viikolla Tengelmanin valikoimista, kun kohdalle osui uutukaisia ihanaisia ja koska kyseessä oli selvästi kausituote, päätin ostaa yhden jokaista sorttia! Olen siis täysin mainonnan orja ja yhtä lailla menen valtavirralle suunnattujen kikkojen ansaan. :D

Tosin kaikki joutavat tulijaisina kotiin asti sillä meneillään on tämän viikon aikamoinen 0-dietti. Tai ei nyt ihan, mutta jotain yhtä tiukkaa. Lauantaina nimittäin häämöttää Pacifique eikä mahan saisi pömpöttää kaikkea ihanaa baijerilaista hiilihydraattimössöä! :D Mietiskelin itse asiassa joulun jälkeen vaihtoehtoja karistaa täällä kinkkukilot pois ja pohdin myös niin kutsuttua ”karppaamista”. Mutta kun rupesin tarkemmin miettimään, että jos jätä hiilihydraatit pois mitä mä loppujen lopuksi saan täällä syödä? Vastaus oli etten oikeastaan mitään! :D Saksalaisethan eivät tunne kuin kaksi vihannesta: viljan ja perunan. Kaikki – ja kun sanon kaikki, tarkotan todella kaikki on koostumukseltaan pelkkää hiilihydraattia. Pastaa syödään kaikissa muodoissa baijerilaisista perinneruoista puhumattakaan! Kevyeksi lounaaksi on toki tarjolla imbisstä eli välipalaa monissa muodoissa mikä tarkoittaa käytännössä herkullisia täytettyjä sämpylöitä, patonkeja ja panineja, mutta vielä ei ole tullut vastaan ehtaa ruisleipää vaan kaikki on kahden vehnäpullaviipaleen välissä. Niin karppaa siinä sitte! Luovuin siis tyystin ajatuksesta ja päädyin tuttuun ja turvalliseen ”syö vähemmän, liiku enemmän” -systeemiin. Kyseinen metodi puree vain niin hitaasti. Mutta mikä täytyy positiivisena seikkana sanoa ruuan ja juoman ympäriltä, niin täällä olen oppinut nauttimaan teetä kahvin sijaan mikä on ainakin mun kropalle osoittatunu huomattavasti paremmaksi vaihtoehdoksi. :] Sushia voi kanssa kaikenlaisista dieteistä huolimatta hyvällä omalla tunnolla popsia. Vaikka se paljon riisiä sisältääkin, on se niin puhdasta ja jollain tapaa kevyttä jo itsessään, ettei se tunnu missään. Ainakaan korvien välissä. :p

Mulla jäi edellisessä postauksessa sanomatta, että keskiviikkona 22. helmikuuta me juhlistettiin Saksan perheen kanssa mun synttäreitäni ja käytiin syömässä paikallisessa kiinalaisessa täällä Baldhamissa. Hieman joo oltiin myöhään matkassa, mutta kun itse suurena päivänä olin sowieso Suomessa ja sen jälkeen me kaikki oltiin vain jotenki kiireisiä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? :]

Ja kyllä me kanssa syötiin – huh! Shiltonissa on mahdottoman hyvä ruoka. Jälkiruuaksi perhe tilasi hedelmälautasen, joka oli kuulemma jollain tapaa synttäriyllätys mulle. Siksi en tajunnut edes kuvaa napata, kun asetelma tuli ja se oli kahdessa tasossa niin, että alapuolinen lautanen oli täynnä kuivajäätä. Jään päälle tarjoilija sitten kaatoi kuumaa vettä ettekä uskokaan miten taianomaiselta se näytti, kun paksu höyry lipui lautasten välistä yli pöydän kaikkialle. Upeaa! Lisäksi Melly meni ovelana tyttönä sanomaan, että juhlimme juuri mun synttäreitä ja tiedusteli samalla ravintolan puolesta silloin tällöin jaettavia kalentereita. Ja löytyihän meille molemmille sellaiset kerta oli mun syntymäpäiväni ja kaikkea! :D Lisäksi sain tärkeän päivän kunniaksi kuvassa näkyvän kiinalaisen koristehiluvitkuttimen.

Torstaina ihka ensimmäisenä päivänä maaliskuuta käveleskelin keskustassa, kun Odeonsplatzilla tuli tämmöinen mainos vastaan: 

Ei sen puoleen, että mulla olisi ollut hajuakaan kuka on Kauko Räsänen (tähän mennessä oon toki jo tehnyt Googletukseni), mutta nimi on niin ehta suomalainen, että se iski heti silmään keskellä kaupunkia ja pienen tytön sydän aivan läikähti moisesta kytköksestä kotimaahan. :D

Samalla reissua pyörähdin myös kunnolla sisällä Odeonsplatzilla sijaitsevassa Theatinerkirchessä, jonka ovien näin olevan auki. Aiemmin olen ihaillut kirkkoa ainoastaan ulkopuolelta, mutta upealta se näyttää myös sisältä:

Kirkko rakennettiin vuosina 1663 – 1690 Baijerin kruununprinssi Max Emanuelin syntymän kunniaksi ja sen tuli vaaliruhtinatar Henriette Adelaiden sanojen mukaan olla ”kaunein ja arvokkain kirkko”. Ja molempia se onkin. :]

Kyseinen torstai sekä perjantai ja lauantai olivat kaikki täällä kunnon kevätpäivä. Parhaimmillaan päästiin varmaan 15 – 17 asteeseen, mikä tuntui suomitytöstä aivan uskomattomalta maaliskuun alkupäivinä. Meidän opettaja sanoo aina, että Münchenissä on nautittava säästä silloin, kun se on hyvä sillä koskaan ei tiedä milloin ja miten radikaalisti se muuttuu. Sen vuoksi menimme perjantaina kaikki yhdessä mukavan pienen ravintolan Biergarteniin oluelle ja puhumaan elämän syntyjä ja syviä (mitä me tosiin tehdään ihan jo pelkästään luokassakin) ja minä aina nälkäisenä ja valmiina uusiin makuelämyksiin myös lounasti samaan syssyyn.

Arnaud, Peder, Lucas, die Lehrerin Olga, Alena, Valentina, ich
 

erittäin (turhankin) sahraminen rapurisotto

Lauantaina metsästelin kaikenlaisia pieniä accessorizeja Pacifiqueta varten ja katsastin Valentinan kanssa uuden italialaisen Rosenheimar Platzilla. Ruoka oli joo hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta palvelussa oli kyllä valitettavasti parantamisen varaa. Nautinnollista silti ja ruokaa tärkeämpäähän oli klatschen eli juoruilu. :p Shoppaillessa Kaufhofilla eteen osui myös tämmösen merkin osasto, jota ei kyllä voi kuin ihmetellä!

Myös keskiviikkona oli nätti päivä. Mulla oli vasta iltapäivästä eteenpäin tunnit eli heräsin kohtalaisen ajoissa ja suuntasin kaupungille ottamaan vielä viimeisiä fiilistelyjä. Nautiskelin Odeonsplatzilla istuskellen kunnon baijerilaisen imbissin eli Huhn-Schnitzel -sämpylän: 

Lounaan jälkeen suunnistin Englischer Garteniin ja koska oli nätti päivä, ajattelin vihdoin ikuistaa Isarin surffarit. Kyllä, luitte oikein. Haus der Kunstin vieressä kulkevan sillan kohdalla on joen uomaa ruopattu niin, että vesi todella aaltoilee siinä kohdin virtausta ja jätkät (no miksei naisetkin) todella päivästä toiseen käyvät surffaamassa siellä! Aluksi vain kuulin muilta opiskelijoilta tämmöisestä hommasta, mutten tasan tarkkaan tiennyt missä kyseinen paikka on, mutta kerran ihan vain käveleskelin Englischer Gartenin eteläpuoliskolla, kun 3 – 4 hengen porukka näkyi talsivan märkäpuvuissa ja laudat kainalossa kohti Isaria. :D Joten eilen päätin varta vasten kuvaamista varten mennä paikalle, koska se on loppujen lopuksi aika lähellä uutta koulua. Kyllä! Myös koulu on muuttanut. Syytä en tiedä – kenties pelkästään pinnallisista tekijöistä. Rakennus Münchner Freiheitilla oli jo aika vanha, kun taas nämä uudet tilat Lehelissä ovat ihan vasta valmistuneessa suuressa toimistokeskittymässä. Valitettavasti Lehel on alueena vain huomattavasti kalliimpi ja chickimpi, mutta kait uusi rakennus lasiseinineen ja muine moderninen elementteineen korvaa kyseisen haittapuolen. Sowieso koulu on kuitenkin nyt hieno ja halpoihin ruokapaikkoihin esim. vanhan koulun alueella Münchner Freiheitilla ei ole metrolla mitenkään sietämättömän pitkä matka. 

Vihdoin kouluun tallustellessani kiinnitti huomion näin vekkuli Mini: (vaikken Red Bullin ystävä henk.koht. juuri olekaan.. mutta Minin sitäkin enemmän!)

Torstai-illaksi (koska Valentinalla oli jo perjantai-iltapäivällä lento kotiin) sovimme menevämme kaikki yhdessä syömään L'Osteriaan viettääksemme minun "jäähyväiseni" - tai eihän kyseinen sana noita "-merkkejä periaatteessa edes kaipaa, koska nehän ne olivat. Muut lentäisivät ainoastaan lomalle kotiin, mutta minä en tulisi enää takaisin. :<

L'Osteriassa jouduimme alkuun hieman odottelemaan ja olimme jo aikeissa muuttaa suunnitelmia ja mennä toiseen ravintolaan, mutta minä illan päätähtenä tahdoin ehdottomasti syödä juuri sielä ja lopulta vapautui myös meidän mentävä paikka. Tilasimme kaikki vähän kaikkea ja söimme toistemme lautaislta, sillä pizzat etenkin ovat L'Osteriassa niin suuria, että ne on pakko puolittaa jonkun kanssa. Pastan ystävänä tilasin itselleni Frutti Di Mare linguinen, jota sitäkin sitten ähkyn partaalla mielelläni jaoin. :D

Lucas, Peder, Arnaud, Valentina, ich, die Lehrerin Olga

Muut suuntasivat illallisen jälkeen omille teilleen, mutta minä, Valentina ja Peder lähdimme kolmisin metsästämään torstai-illan kuumia opiskelijabileitä, joita ei millään tahtonut löytyä. Sugar, jonka Valentina ja Peder olivat muutama viikko takaperin todenneet hyväksi paikaksi, olikin kiinni!

ilmassa aistittavissa pettymystä? :D

Löysimme tiemme lopulta myös ihan ookooksi todettuun Rubyyn, jossa ei tosin meidän lisäksi ollu kuin kaksi kanaa ja naurettavasti tanssiva nuori pariskunta. Mutta mehän kiskottiin Tequilaa sitten senkin edestä! No ei kuitenkaan - vaikka melkein kyllä. :D Siitä huolimatta, että meillä oli ihan hauskaa, suuntasin kuitenkin hyvissä ajoin kotiin, sillä halusin herätä hyvissä ajoin vielä tunnelmoimaan mun puolen vuoden aikastai kotikaupunkiani ja olla myös kaikinpuolin freesi mun viimeisenä päivänäni koulussa.

Perjantai aamulla kävin karkottamassa mahdollisen krapulan poikasen lenkillä ja törmäsin samalla tälläiseen liikennemerkkiin, joka aiheutti kovasti kyllä hilpeyttä. :> Kaikkea sitä kanssa pitää tiellä liikkuessaan varoa ja etenkin, kun ajattelee, että eletään 1,7 miljoonan ihmisen suurkaupungissa (vaikkakin käytännössä katsoen sen "laitamilla" eli noin 30 km ytimestä)

Päivän käynnistyttyä lähdin viimeistä kertaa kohti keskustaa ja kuljin lempikatuni koko kaupungissa eli Marienplatzilta Odeonsplatzille johtavan Theatinerstrassen, joka on täysin kävelykaduksi hiljennetty ja täynnä ihania chick-kahviloita ja hieman parempia vaateliikkeitä. Ikuistin kuvan Cafe Maelun houkuttelevasta tiskistä, josta en koko puolen vuoden aikana kertaakaan kuitenkaan muka löytänyt aikaa nautiskella. On siis ainakin yksi erittäin hyvä syy palata Müncheniin asap! :] <3

Huomenna aamusta tosiaan sitten koittaa departure. Fiilikset on tosi ristiriitaiset. En oikein vielä edes tajua, että se on loppu nyt, vaikka koko illan oonkin laukkuja pakkaillut. Katsotaan sitten ensi viikon alussa miltä kotona tuntuu.

Ei satamasta lähteminen, vaan sinne saapuminen määrittää matkan onnistumisen.
- Henry Ward Beecher