Välillä kyllä tuntuu, että pidänkin reissublogin sijasta ruokablogia – ainakin viime postausta tarkastellessa. Mutta kuten jo sen rivien lomassa totesin, ei täällä viime aikoina ole oikein muuta tehty kuin opiskeltu, syöty ja juhlittu. Muistan jonkun Saksassa aiemmin opiskelleen sanoneen mulle ennen mun lähtöäni tänne, että ”ensin sä opit juomaan siellä, sitten vasta kielen.” Ja niin se on tosiaan kyllä näyttänyt menneen. :D Paitsi ettei nyt loman jälkeen ole juurikaan bailattu. Peder kyllä tuntuu olevan menossa lähes joka toinen ilta ja kutsuu (tai oikeastaankin ruinaa) mua mukaan, mutta joku nyt vain pökkii. Näen sen silti luonnollisestikin enemmän hyvänä kuin huonona juttuna! :D Jää nimittäin illat aikaa tuolle pääsykoekirja kasalle tuossa lattialla, jonka luulen myös alitajuisesti olevan osasyynä siihen, ettei iltaisin huvita edes minnekään lähteä. Pieni stressi niiden osalta kuitenkin hautuu jossain. Toisen syyn uskon olevan siinä, että joulun jälkeen on koulussa porukka paljolti vaihtunut. Meidän vanhasta luokastakaan ei ole enää jäljellä kuin pari hassua tyyppiä, kun hilpeät belgialaiset lähtivät muille maille – kirjaimellisesti, sillä monilla täällä on varattuna ns. monikieliohjelma, johon kuuluu parin kuukauden jaksot 2-3 eri kohteessa. Heistä monet siis viettivät joulun ja pari viikkoa siihen päälle kotona ja lensivät sen jälkeen mm. Santa Barbaraan tai Havaijille. Ei kadehduta yhtään! Ainakaan nyt, kun juuri valittamasta päästyäni saatiin tännekin lunta! Ei se tietenkään taaskaan kauaa maassa pysy. Tämä on tämmönen ihme kaupunki, että aina sataa ihan yhtäkkiä kilokaupalla, mutta parin päivän päästä se onkin sitten jo poissa. Kait nuo Alpit tähän säähän ja ilmastoon tässä niiden kupeessa niin vahvasti vaikuttavat.
 |
| näkymä mun ikkunasta tänä aamuna |
Näin torstaina Marienplatzin asemalla hiiren, kun odottelin mun S-Bahnia. Siellä se kipitti raiteiden välissä ja katosi sitten johkin koloon. Yäk. Kun oon muutenkin aika neuroottinen käsienpesijä S-Bahnissa ja metrossa matkustamisen jälkeen, niin ei kyseinen pikku hiiri ainakaan vähentänyt mun neuroottisuuttani. :D Mutta kyllä mun muuten täytyy sanoa, että Münchenin siisteys on yllättänyt mut aika lailla. Tämän kokosessa kaupungissa voisi kuvitella olevan kamalasti kaikenlaista paskaa, mutta jopa juna-asemat on kohtalaisen hyväkuntosia. Lisäksi München on kokoonsa nähden oikeasti turvallinen paikka. Toki täällä aina jotain pientä tapahtuu, mutta henkensä eikä juuri tavaroidensakaan puolesta tarvi pelätä. Ihmiset on ihan todella vilpittömiä ja ystävällisiä ja kunnioittavat toisia ja heidän omaansa. Erään japanilaisen tytön iPhone oli mm. kadonnut koulumatkalla jonnekin eikä kestänyt kuin pari päivää katoamisilmoituksesta, kun poliisilaitokselta soitettiin, että puhelimen oli joku löytänyt metrosta ja toimittanut heille toimistolle. Suomessa kapine olisi hyvin äkkiä löytänyt uuden onnellisen omistajan eikä sitä olisi sen koommin nähty. Täällä ollaan siis ihan todella vielä rehellisiä kaikesta maailman myllerryksestä huolimatta.
Täytyy sanoa, etä oon ihmetelly täällä aika useaan otteeseen keskustassa liikenteessä olevia autoja, jotka on mun mielestä tosi rumasti ”tuunattuja”. Oon ajatellu, että ne on ollu joitain mainosautoja tai vastaavia, koska mua on tullut vastaan pari kolmeki erilaista yhtä hirvittävin teippauksin. Viime viikolla sain kuitenkin vastauksen siihen, mitä autoja ne todellisuudessa ovat: BMW:n Erlkönigejä eli testiautoja ja ovat niin ruokottoman näköisiä siksi, etteivät ihmiset liikenteessä pysty tunnistamaan mikä malli on mahdollisesti kyseessä. Aina sitä oppii autoista jotain uutta! :D
Koulussa mulla alkoi loman jälkeen uusi valinnaiskurssi, joka tällä kertaa osui tosi hyvin kohdilleen nimittäin Geschichte/Politik eli historia/politiikka. Kyseisestä osasta koulunkäyntiä oon tällä hetkellä tosi innoissani, koska aina mä olen ollut kiinnostunut historiasta ja etenkin maailmansodista. Tunneilla me soditaankin paraikaa ensimmäistä ja on mielenkiintosta saada semmonen saksalainen perspektiivi menneisiin tapahtumiin. :] Sellainenkin pieni yksityiskohta selvisi, että Saksan kansallislaulusta ihmiset laulaa vain kolmatta säkeistöä, koska toinen säkeistö on poliittisesti epäkorrekti ja ensimmäisen esittäminen on suorastaan lailla kielletty kansallissosialistisen historiansa vuoksi!
Ja
hiilihydraattien popsiminen tuntuu vain jatkuvan. Ensinnäkin tämä mun
perheeni rakastaa yli kaiken ruokaa ja syömistä ja etenkin pastaa ym.
italialaista sekä kaikenmaailman herkkuja. Eilenkin naposteltiin
telkkarin kattomisen lomassa tuulihattuja, joita host-äiti oli ostanut.
Mutta se täytyy sano, että Saksa on valmistuotteiden luvattu maa.
Pakastealtaista löytyy vaikka mitä, joten täällä ei todellakaan
uusavuton opiskelija tai muuten vain laiska tyyppi pääse nälkään
kuolemaan. Kyseiset tuulihatutkin oli pakasteesta ja niiden annettiin 45
minuuttia sulaa, jotta sisällä ollut kermavaahtokin pehmeni. Hullua.
Pipareitakaan ei tarvitse osata leipoa, kun kaupasta voi ostaa
piparkakkutalopaketin, joka sisältää valmiiksi leivottuina kaikki
tarvittavat osat ja vielä karkitkin päälle. Joulu pelastettu. Lisäksi saksalaiset tuntuu olevan niin kaikkien perinneruokiensa
lumoissa, että kaupasta saa oikeesti jopa currywurst-maustettuja
sipsejäkin! :D
Tänään
lähdin Laskentatoimen ja rahoituksen kanssa ulos, kun en jaksanut vain
kyhjöttää kotona ja lukea siellä. Join kaakaon Vanille-Loungessa ja
kävin Risotto Marella Pepenerossa, josta mulle löytyi seuraksi tuttu
espanjalainen kaveri koulusta.
Alles gut ja illaksi kotiin. Ei partyja tänäänkään. Schönes Wochenende. :]
The strongest of all warriors are time and patience.
- Leo Tolstoy
