Do-diin! Tästä se alkaa - ei vielä itse reissu, mutta reissublogi. Tosin ei ole departureenkaan aikaa kuin vajaat viisi päivää. Pakokauhu saattaa siihen mennessä vielä saavuttaa huippunsa. Henkinen tila nimittäin on ollut sen oloinen viimeiset pari viikkoa. On ehkä antanut itselleen alun perinkin liikaa aikaa ennen irtiottoa ja siten vaikeuttanut koko touhua. On selvästi ollut liikaa aikaa ajatella. Mutta ei se intoa ole latistanut, saanut ainoastaan pääkopan murehtimaan turhaa.
Kiitos kysymästä – ei, en ole vielä aloittanut pakkaamista. Enkä oikein tiän miten sen kanssa käydään. Toki päässä on jo pitkään ollut hahmotelma siitä mitä tarvin mukaan: koko vaatekaappini, luonnollisestikin. Rajoitteena kuitenkin on se kirottu 20 kg. Joku ehdotti kesällä, että laittaisin kontin edeltä ja saapuisin itse näyttävästi sitä saatellen. Sillä konstia olisin saanu Mininki matkaan! :] Mutta tyydyin kuitenkin tähän rajoitettuun varusteluun. Katsotaan mitä mukaan mahtuu, onneksi Kusti polkee merenkin taa.
On kuitenkin varusteita, jotka on ehdottomasti mahdutettava johonkin matkalaukun nurkkaan. Yksi on luonnollisesti Nikonini, mutta myös tämä kapistus, sillä se on yksi selviytymiseni takaajista:
Ai miksikö? Joo, netin ja FB:n takia tottakai, mutta tämä kaveri sisältää myös Simsin!! Ja jos kaikki sen tyypit ovat joukossa, niin minä tyttö viihdyn! ;]
Kävin menneellä viikolla haalimassa myös hieman tulijaisia perheelle. Luonnollisesti vien jonkinlaista informaatiota meidän tästä takapajuisesta maastamme, eli Finland-kirjan auf deutsch. Tarkotus olisi ens viikon aikana ennen lähtöä käydä mahdollisesti myös kaupungin talolta kinuamassa muutamia esitteitä kirjan tueksi, jotta näkevät minkälaisesta pitäjästä juuri minä olen kotoisin. Lisäksi eilen käytiin äitin kanssa hipelöimässä Pentikissä kaikkea ihanaa ja sieltä ostin viemiseksi osan sitä niin kuuluisaa suomalaista muotoilua. Paitsi, että tällä hetkellä se näyttää tältä, jotta se raasu säilyy ehjänä reissun päällä:
Ja koska perillä ovat odottamassa myös 16-vuotias veli ja 11-vuotias sisko, vien ”pikkusisaruksille” Fazerin siniset levyt. Sounds fair, right? :D
Seuraavalla postaus kerralla ollaankin sitten varmaan jo Deutchlandian maaperällä. Silloin on selvinny myös laukun paino ennen kuin se on ruumaan lastattu. Teen siitä virallisen ja siten myös julkisen ilmoituksen tänne teille päiviteltäväksi. ;D Auf Wiedersehen siihen asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti